Konsernin sisäiset liiketoimet ja siirtohinnoittelu

Konserninyhtiöiden väliset liiketoimet

Konserniin kuuluvien yhtiöiden välisissä liiketoimissa koskevasta siirtohinnoittelusta säädetään Verotusmenettelylain  31 §:ssä.

”Jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.”

Siirtohinnoittelu ei koske pelkästään kansainvälisiä tilanteita ja suuria yrityksiä, vaan ihan pieniäkin konserneja. Verotarkastusten yhteydessä siirtohinnoitteluun kiinnitetään huomiota. Ks. KHO:2017:146

Dokumentointi

Dokumentointivelvollisuus tarkoittaa asiakirjaselvitystä, jonka tarkoituksena on osoittaa, että siirtohinnoittelu on markkinaehtoista. Se todistaa, että etuyhteysyritysten välisissä liiketoimissa on sovellettu sellaisia ehtoja, joita olisi sovellettu myös toisistaan riippumattomien yritysten välillä.  (Verolomake 78).

Pieniltä ja keskisuurilta ei edellytetä siirtohinnoitteludokumentointia.  Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen ei tarvitse soveltaa markkinaehtoista hinnoittelua etuyhteystilanteissa.

Tavarakaupan markkinaehtoinen hinnoitteluperiaate

Hinnoittelun tulee vastata tilannetta, jossa tavarakauppaa käytäisiin konsernin ulkopuolisen yrityksen kanssa.  Yrityksen tulee selvittää, miten ja missä tuotettavien tavaroiden ja puolivalmisteiden arvo syntyy, ja mille yritykselle konsernissa tuo arvonlisä kuuluu.  Jos arvo muodostuu valmistusyrityksen kehityksen tuloksena, arvonlisän tulee sisältyä jakeluyritykseltä perittäviin hintoihin.    Jos arvo lisääntyy vasta jakeluyrityksen taitavassa myynnissä ja markkinoinnissa, valmistusyrityksen perimän tuotteen myyntihinnan on oltava vastaavasti alempi.

Palvelujen markkinaehtoperiaate hinnoitteluperiaate

Konsernipalvelujen tuottamisesta aiheutuneet kulut eli palkka- ja yleiskulut tulee veloittaa tytäryrityksiltä.  Koska riippumaton yritys edellyttäisi tekevänsä toiminnallaan voittoa, tulee emoyrityksen periä myös kohtuullista kustannuksiin perustuvaa voittolisää.  Mikäli kustannuksiin suoritettuihin palveluihin liittyvää osuutta ei voida luotettavasti kohdistaa tosiasiallisen palveluiden käytön mukaan, veloitus voidaan jakaa esimerkiksi tytäryritysten liikevaihdon perusteella.

Lainaehtojen markkinaehtoinen hinnoitteluperiaate

Konserniyrityksen toiselle konserniyritykselle myöntämässä lainassa tulee olla samanlaiset ehdot kuin lainassa, jonka konserniyritys saisi riippumattomalta osapuolelta.  Lainasta perittävään korkoon vaikuttaa lainanottajan maksukyky sekä annetun lainan asema muihin lainoihin nähden.  Merkitystä ei ole sillä, että esim. emoyritys pystyisi hankkimaan edullisempaa rahoitusta ulkopuoliselta kuin yksittäinen konserniyritys.

 

Lue myös: Osakeyhtiön johto – huolellisuusvelvoite ja vahingonkorvausvastuu